Mistä JP tulee?
- Jussi-Pekasta.

Piirrät usein hahmojen poskien päälle pari viivaa, miksi?
- Se on jonkinlaista poskipäiden ja kallonmuodon korostusta. En oikeastaan osaa sanoa miksi ne sinne aina ilmestyvät. Kaipa se on jonkinlainen tyyli. Näin tarkemmin ajateltuna, viivat johtuvat varmaan luonnostelutavastani, kun hahmottelen missä silmät, nenä ja suu menee. Joskus hahmon viimeistelty ilme näyttää "tyhjältä", joten lisään ne tussauksessakin. Viivat ovat kuitenkin aiheuttaneet yllättävän paljon ihmetystä, joten nykyään olen pyrkinyt tietoisesti välttämään niiden käyttöä.

Millä materiaaleilla työskentelet?
- Aloitan aina luonnostelemalla kynällä paperilla. Vaikka muuten työskentelen paljon digitaalisesti (lähinnä Adoben ohjelmilla), tussi ja paperi pysyvät varmasti aina mukana. Yleensä piirrän kuvituksen joko tussilla tai lyijykynällä, skannaan sen koneelle ja väritän Photoshopilla. Olen tykästynyt Sakuran Micron-tusseihin ja Cansonin tai Daler-Rowneyn heavy weight -paperiin. Jonkin aikaa sitten löysin Copic Multilinerin, jossa on todella miellyttävä pensselikärki. Mutta toivon voivani vaihtaa tekniikkaa aina projektin mukaan.

Vieläkö Villimpi Pohjola -albumeita on jäljellä?!
- Kyllä, otin uuden painoksen pihalle kesällä. tilaa omasi täältä.

Saatko vaikutteita jostain tietystä tyylistä?
- En ehkä mistään tyylistä – ainakaan tietoisesti – mutta ehkäpä ennemmin mentaliteetista. Pidän absurdista huumorista ja huumorintajuni ohjaa paljolti sitä, mitä paperille syntyy. Tosin käytän absurdismia ja huumoria myös puidessani vakavempia tunteita. Mielestäni asiakkaat eivät tilaa minulta pelkästään kädenjälkeäni, vaan myös persoonaa. Sanoisin että saan paljon vaikutteita musiikista, ja itse asiassa kuuntelenkin kaikkea laidasta laitaan. Pyrin aina valitsemaan sopivan "soundtrackin" työn alla olevan projektin mukaan.

Lempielokuva, -kirja, -cd?
- Näin Junon alkuvuodesta, ja pidin siitä valtavasti. Dialogi oli hersyvää ja tarina oli leppoisa. Ja "Thundercats are gooooo" -repla sai minut kaksinkerroin. Luulen että suurimmalta osalta teatteriväestä viittaus meni täysin ohi, mutta itse nauroin itseni kipeäksi. Stuart Kellyn The Book of Lost Books on viimeisin lukemani hyvä kirja. Se on mielenkiintoinen ja soljuvasti kirjoitettu. Kuten sanoin, pyrin pitämään levyvalikoiman laajana, mutta viime aikoina olen kuunnellut paljon puolalaista Riversidea ja Secret Agent-radiokanavaa.